Pitkästä aikaa sotaromaani. Ahmaisin lyhyehkön kirjan muutamassa illassa. Mukaani opus lähti kirjaston vaihtolaarista. Merisota-aiheiset kirjat ovat aina kiehtoneet minua, mutta en ainakaan vuosikymmeneen ole lukenut ensimmäistäkään. Lapsena sitä vastoin kahlasin läpi monta. Ukilla oli nääs sotakirjoja, mutta ne olivat kotimaisia Lehväslaihon ja Tikkasen kirjoittamia. Ukki itse oli pioneerijoukoissa, mutta eihän paljon noista kokemuksistaan puhunut. Katselin joskus kuvia. Hän oli todella nuori, näytti kuvissa aivan lapselta. Siellä miesten matkassa rintamalla, tekemässä etujoukoissa siltoja ja muita mistä omien mennä. Hyvä että selvisi takaisin ja kiitos. Enpä olisi tässä kirjoittelemassa luonnollisesti, jos ei ukki rintamalta olisi palannut.
Douglas Reeman palveli itse Kuninkaallisessa Laivastossa toisessa maailmansodassa ja Korean Sodassa. Hänellä oli siis omakohtaista kokemusta. Kirjassa on pääosassa sukellusveneen miehistö. Ja sukellusvene itsessään on erikoinen. Siinä on suuret tykit ja jopa lentokonekin. Romaanin Soufriere tyyppinen sukellusvene oli todella olemassa. Sen seikkailuista voit lukea vaikkapa Wikipediasta.
https://en.wikipedia.org/wiki/French_submarine_Surcouf
Isku Mereltä käynnistyy pelastustehtävällä. Ranskalle on käynyt huonosti ja Singaporen vesille jäänyt sukellusvene on ”pelastettava” eli käytännössä kaapattava Kuninkaalliselle laivastolle. Koko loppuromaani meneekin sitten noilla eteläisillä merillä erilaisissa tehtävissä. Kirja oli viihdyttävä ja helppolukuinen. Ainoastaan sekaan ympätty rakkaustarina oli vähän rasittava. Minulle kelpaisi kyllä vielä yksityiskohtaisempikin selostus sukellusveneen manöövereistä ja arjesta, sekä teknisistä yksityiskohdista. Reemanin tyyli on minulle ehkä hivenen ylimalkainen, en tiedä. Toisaalta olipahan helppo ja nopea lukea. Nyt kun vilkaisin Wikipediasta tarkemmin, millainen sukellusvene oli oikeasti kysymyksessä, ymmärrän myös paremmin romaanin taistelukohtauksissa tapahtuvia manööverejä. Tuosta tulikin mieleeni, että pelasin aikoinaan peecellä jotakin toiseen maailmansotaan ajoittuvaa sukellusvenesimulaattoria joskus 90-luvun puolivälissä. Partioin etelämerellä niin tiiviisti, että yö mennä hurahti ja suoraan periskoopilta piti aamulla kouluun lähtemäni. Että on sitä partioitu itsekin Singaporen saaristoissa. Kas kun en törmännyt Soufriereen. 😀
Mutta täytyypä tutustua toisiinkin Reemanin romaaneihin. Hän kirjoitti myös Alexander Kent nimellä Napoleonin aikoihin sijoittuvia meriromaaneja. Niitäkin on suomennettu ja näkyisi lähtevän esimerkiksi Finlandia kirjasta edukkaasti. Nekin kyllä kiinnostaisivat.
