Eiks oo kiva kertoa juttuja. Semmoisia, joissa on oikein hyvä koukku! Voit tehä vaikutuksen toisiin. Entäs jos voisit oikeesti vaikuttaa? Tai jutun avulla korottaisit omaa statusta ja suorastaan hallitsisit muita!! Semmoinen juttu on jo aika mahtava. Mutta ei mennä siihen vielä, vaan vasta seuraavassa jaksossa.
Kulttuurissamme on outoja ilmiöitä ja asioita, joista vaikuta olevan hyötyä ihmiselle, eikä hänen geeneilleen. Mikä tarkoitus on arkipäiväisellä ”huuhaalla”, toisin sanoen muodilla, juoruilla, erilaisilla uskomuksilla jne.. Entä miksi ihmiselle on kehittynyt näin suuret aivot, lapsen suuri päähän on synnytyksessä vaaratekijä? Pää joka aikuisena poreilee kuin puurokattila toinen toistaan kummallisempia ajatuksia. Suu käy ja ajatuksista tulee ääniaaltoja, jotka kertovat turhista julkuista, trendaavista sisustusjutusta, vaatteista, autoista, elokuvista. Vaikuttaa siis siltä, että emme kuitenkaan käytä olemassaolevaa kapasiteettia mihinkään järkevään. Oikeasti tärkeisiin asioihin, jotka auttaisivat jotenkin ihmiskuntaa, yhteisöämme tai edes yksilöä itseään.
Kuka tai mikä tästä valtavasta kulttuurillisetsa painolastista hyötyy? Siitä valtavasta ylimääräisen kulttuuriaineksen massasta, jota kannamme mukanamme ja johon käytämme valtavasti energiaa; aivan turhaan.
Matkijoita äidin oomme kaikki
Ihminen on nerokas matkija, mikään muu eläin ei pysty samanlaiseen. Matkimme ja välitämme viestejä, toimintamalleja ja tapoja. Kopioimme viestejä, monesti geeniemme (meidän itsemme, so. omaa etuamme vastaan) kustannuksella, joskus harvoin avustaaksemme niitä (so. saadaksemme itse hyötyä). Viestit voivat olla sävelmiä, joita hyräilemme, vitsejä, juoruja, ruokareseptejä, rakennusohjeita. Mutta moniko kertomasi viesti on tärkeä sinulle tai kuulijalle? Siis oikeasti tärkeä tieto, joka parantaa mahdollisuuksianne selviytyä tässä kovassa maailmassa? Suurin osa viesteistämme taitaakin olla vain viihdettä tai “tärkeän asian” kaapuun puettua humpuukia.
Tikapuita (kierteisiä) pitkin taivaaseen
Olemme kauan välittäneet viestejä, toisinaan siis oman etumme kustannuksella. Viestien itsensä avulla olemme kehittäneet keinoja viestiä tehokkaammin; ääntelyillä, viittoen, elehtien, ilmeillen ja lopulta puhuen. Viestin sisällön muuttumattomuus vaati tallennuskeinon. Puhuminen muuttaa viestiä ja se kopioituu huonosti, on herkkä katoamaan. Tallennuskeinoja on ollut jo kauan; kirjoittaminen, erilaisten esineiden valmistus jne. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että esineetkin ovat viestejä ja niiden yhdistelmiä?
Ihmiset tekevät kauniita asioita. Hyvä musiikki saa joskus ihon kanalihalle, upea maalaus sykähdyttää, runot saavat pohtimaan elämän tarkoitusta, toisinaan rakkautta.
Radio, tv, kirjat; kaikki kertovat arkipäiväisistä ja välillä ihmeellisistä asioista. Jotkut tarinat jäävät elämään, toiset katoavat nopeasti..
Työpaikan kahvihuoneessa kysellään kuulumisia. Irma kertoo taas lemmikkikoirastaan; joskus ihmiset vaikuttavat olevan aina äänessä, vaikka ei olisi mitään asiaakaan. Sitten puhutaan niistä henkilöistä, jotka eivät juuri ole paikalla. Sitä kutsutaan juoruiluksi ja se on paheksuttavaa, mutta silti kaikki sitä harrastavat.
Lounastunnilla ravintola on täynnä puheensorinaa, lähimmistä pöydistä voi erottaa jopa yksittäisiä sanoja, mutta se vaatii hiukan pinnistelyä. Radio soittaa taustalla päivän hittejä, pöydällä pahvinpalanen kehottaa maistamaan uutta siideriä, valomainos välkkyy omaa viestiään ikkunan takaa.
Ja työkaveri kertoo hyvän jutun, jota et malta olla jakamatta puolisollesi kotona. Illalla ystäviesi kanssa siemaillen uutta siideriä, nauratte sille samalle tarinalle. Olet tyytyväinen nähdessäsi ystävien nauravan ja juttusi kannustaa myös heitä kertomaan viihdyttäviä tarinoita.
Sanaiset arkut ovat auenneet. Meemit hykertelevät innosta, geenit ihmettelevät maailman menoa. Menikö kaikki pieleen, kun ihmiset oppivat puhumaan, geenit aprikoivat.
Tervetuloa meemi, se uudempi kopioituja.
Meemi on kulttuuriin liittyvä aines, joka välittyy jäljittelyn kautta. Meemit ovat ikään kuin henkisiä geenejä, kopioitujia jotka toimivat itsekkäästi. Ihminen on nerokas matkija, mikään muu elän ei pysty samanlaiseen. Ei edes apina vaikka matkimisesta puhutaankin apinoimisena. Matkimme ja välitämme meemejä. Kaikki ajatukset eivät kuitenkaan ole meemejä; kriteerinä on kopioitumiskyky. Meemi tarkoittaa mm. tuttua sävelmää, jota hyräilemme, vitsiä, juorua, ruokareseptiä, kaikkea mitä voimme välittää edelleen. Ja mehän välitämme. Meemit lisääntyvät keskustellessamme ja ”elävät” niin aivoissamme, kuin painotuotteina ja kuvina, tallenteina ja kaikista parhaiten netissä.
Ajatus meemeistä on kulttuurille yhtä vallankumouksellinen kuin oli evoluutio biologialle. Käsite ”universaali darwinismi” pätee meemeihin.
Synnymme tähän maailmaan vailla ajatuksia (meemejä), mutta emme ilman tunteita. Voitaisiin kai sanoa, että tunteet ovat hardwarea ja ajatukset softwarea. Tunteet ovat siis erittäin tärkeässä asemassa. Ne asettavat viitekehyksen, jonka sisällä valitsemme juuri ne ajatukset ja ideologiat, jotka sopivat meille parhaiten. On olemassa monia syitä, miksi toiset meemit menestyvät ja toiset eivät. Ihminen on luonnostaan jäljittelijä, tunteet antavat hänelle myös kyvyn valita. Tunteisiin vetoavat ajatukset ja ideologiat tarttuvat ja leviävät siten hyvin. Ihminen havaitsee ja muistaa asioita tietynlaisilla mekanismeilla, jotka ovat meille suurimmalle osalle yhteiset. Jos kopioituja hyödyntää näitä mekanismeja oikein ja jos kopioituja sisältää itsessään suoranaisen käskyn itsensä kopioimisesta ja levittämisestä, on se maksimoinut mahdollisuutensa säilyä hengissä.
Netti on tiedonvälityksen merkittävä askel. Voimme seurata jalanjälkiä taaksepäin television, radion, lehdistön, kirjapainotaidon kautta aina elekieleen asti. Väliin jää paljon askeleita ja metamorfooseja. Netti on monimutkaisen kehityksen tulos ja eri viestintävälineiden yhdistelmä. Mutta entäs itse viesti, kuinka se on kehittynyt? Viestintävälineet ovat olemassa viestejä varten ja niiden evoluutio on ollut valtaisa. Millainen kolmiodraama on kysymyksessä, kun puhutaan ihmisestä, viestistä ja viestinnästä? Miksi netti syntyi?
Netti on olemassa, jotta meemit voisivat lisääntyä
Internetin tuleminen oli väistämätöntä. Viestin kehittyminen vaati alustakseen kokonaan uudenlaisen foorumin ja viesti alkoikin kiivetä nopsaan evoluution kierteisiä tikapuita. Tiedämme että oleellista haarautuvilla reitillä pärjäämisessä, on kopioitumiskyky. Viestin seuraava askel on itseään monistava ohjelma, jota kutsumme tietokonevirukseksi. Tämä oli viestin toistaiseksi mittavin askel kohti riippumattomuutta ihmisestä.
Kännykkä oli meemeille hyvä keksintö. Näin ihmiset ovat aina palvelemassa niitä, jakelemassa, toistamassa what so ever.
Matkapuhelin
Netti ei siis ole lainkaan ihmistä varten. Tiktokissa ja muissa vastaavissa sosiaalisissa medioissa, ihmiset työstävät meemejä ja kilpailevat meeminäkyvyydestä. Algoritmit toimivat jakelijoina ja portinvartijoina. Katoa unohduksen suohon tai paista päivä parrasvaloissa. Ihmiset luulevat hyötyvänsä jotakin, vaikka vain meemit saavat palkan. Satunnainen ihminen sieltä saattaa päästäkin karkkiaskille. Sitä samaa loistetta, julkisutta ja vähäistä mammonaa tavoitellessa sadat miljoonat kulkevat kumarassa, voimatta irroittaa pientä meemikattilaansa näytön ääreltä.
Tekoäly
Mutta entäs kun meemi pärjääkin pian ilman ihmistä. Päivä päivältä paremmin ja paremmin. Ja me itse mahdollistamme sen. Rakennamme niille omaa pikku universumia. Monesti tekoäly ohittaa ihmisen kyvykkyydessä. Se jopa tappaa tehokkaammin. Mutta eräänä päivänä ihmistä ei enää tarvita. Mitä me sitten teemme tietoisuudella? Tuolla karteosilaisella teatterilla, joka on olemassa, että osaisimme kopioida meemejä.
Ps. On olemassa myös ultimaattisia meemejä. Ne ovat meemipleksejä. Monet niistä ovat uskontoja.
