Miten lähestymme tätä ranskalaista kaunotarta? Vai otammeko heti väärän askeleen, kutsuessamme 408:aa kaunottareksi, -sopisiko komea paremmin?
Ranskalainen automaailma on ollut omaperäinen, mutta viime vuosina omaperäisyys on uhrattu myynnin alttarille. Ja käytettävyyden, toimivuuden, kestävyyden ja mitä näitä nyt on. Esimerkiksi Peugeot 408 on täysin normaali auto. Normaali, mitä tarkoitan sillä? No, se ei ole kovinkaan ranskalainen, tiedättehän? Niin kuin entisajan sitikat. Kenties ainoa täysin erilainen idea nykyisissä Peugeoteissa on se, että mittareita katsotaan ratin yli.
Peugeot 408 on moderni ja sopivan futuristinen, muotoilullinen mestariteos. Se on jyhkeä ja sopivan rouhea ja silti sutjakka. Peugeot 408:sta puuttuu liiallinen muhkeus, mitä suveissa yleensä on. Tämä auto ei ole sämpylä. Silti nerokkaan konseptin avulla autoon on saatu niitä ominaisuuksia, mitä ihmiset kaipaavat katumaastureista. Esimerkiksi kyytiin nousemisen helppous. Ja kun Peugeot 408 ei ole niin korkea suhteessa pituuteen, on se silloin parempi ajaa mutkissa.
i-Cockpit on minimalistinen ja siinä on futuristisuutta, sekä oivaa käytännöllisyyttä. Peugeotin ohjaamossa kuljettajalla on erilainen käyttöliittymä tiehen, ympäröivään maailmaan, erilainen suhde ajamiseen. Näiden pösöjen kuskin paikalla on hyvä olla. Istuimissa on monipuolisesti säätöjä, ohjaamon laatuvaikutelma on kunnossa, se on erittäin moderni ja visuaalisesti näyttävä.
Veistoksellinen muotoilu
408:N katseessa on ripaus agressiivisuutta. Joku muotoilija sanoi, että hän haluaa tehdä autoista lempeitä. Ei sellaisia kuin esimerkiksi tietyt BMW:t. Että kun näet sellaisen taustapeilissä, syttyy sinussa luontainen pakovaisto. Peugeotin säleikkö on kauniin kaareva. Huomasin, että toisissa malleissa säleikön linjat kulkevat poikittain, toisissa pystysuuntaisesti. Mielestäni pystysuuntainen on ehdottomasti kauniimpi, mutta onko se sitten vanhempaa mallia jo. Peugeotin keulaan, eli sen kasvoihin on haettu inspiraatioita leijonasta. Leijona on vanhan merkin pitkäikäinen symboli jo vuodesta 1858 saakka. Peugeot on ranskalainen suku, jonka historia tunnetaan hyvin 1400-luvulta. Autoteollisuudessa ja varsinkin polttomoottoriautojen parissa, ensi askeleensa suku ja yhtiö otti saksalaisen Daimler Benzin avustuksella. Näin Mersun ja Pösön juuret osoittautuvat yhteisiksi.
Palataan takaisin lähemmäs nykyhetkeä. Peugeot uudistui voimakkaasti 3008:n mallin toisen sukupolven myötä vuosina 2016 – 2017. Tein tuolloin omaksi ilokseni autolehden, johon kirjoitin artikkelin kyseisestä mallista.
Kuitenkin suurin yllätys 3008 mallissa odotti ohjaamossa. Markkinointi kutsui ohjaamokonseptia i-cockpitiksi. Se oli minulle kova pala purtavaksi. Tuijotin sitä videoissa ja kuvissa kuin lehmä uutta veräjää. Lopulta aloin ymmärtää, mitä muotoilijat olivat ajaneet takaa. Epäsäännöllisyyksissä oli puolensa. Konservatiiviset kilpailijat tuntuivat ulospäivitetyiltä. (Tässä kuvassa 408:n ohjaamo)
Huomioni olivat samanlaisia kuin nytkin. Kirjoitan futuristisesta muotoilusta, jyhkeydestä ja rouheudesta ja kubismista. Mutta olen näkeväni myös tietynlaista herkkyyttä. Olen sellainen kaunosielu. Molemmissa autoissa konepelti kaartuu voimakkasti keulaan ja keula edestäpäin kylkiin. Kysymys lie ilmanvastuksesta, mutta myös tyylikkyydestä. Valot ovat syvennyksissä ja niistä lähtee ”leijonan kynnen raapaisu.” Jos ne olisi sisäkulmassa, voisi sanoa vääräleukaisesti, että ne ovat kyynelkanavat, kun tuli ostettua Pösö. Mutta palaan tähän letkautukseen myöhemmin. Helmoissa on kaikenlaista suv-mielikuviin liittyvää muovia. Lokasuojat ovat myös voimakkaasti muotoillut sekä edessä, että takana. Edessä yhdistyvät keulamuotoihin ja takana ovat vahvan coupemaiset kuin hartiat ikään. 3008 oli PSA:lta eli Stellantikselta rohkea pelinavaus, jolta konserni odotti ja sai paljon. Yleisesti rohkea design jää suunnittelijoiden pöydälle. Siitä viistetään parhain terä. Peugeot ei ole arastellut. Ei 3008:n eikä 408:n kohdalla. Ensimmäisessä rohkeus palkittiin, mutta 408-malleja ei paljoa näy liikenteessä.
Jotkut automerkit näyttävät hyvältä edestä tai sitten takaa tai sivulta. Mutta 408 on hyvän näköinen mistä tahansa suunnalta katsottuna. Sen takaosa on hivenen yli jykevä, mutta siltikin coupemaisen linjakas. Myös takavalojen muotoilu on onnistunut. Muovipuskurit ovat takana massiiviset. Koko peräosassa näkyy viisteitä ja taitteita kuin Picasson tai Braquen taideteoksessa.
Suomessa ranskalaisia hiukan vierastetaan. Syynä on korkea autoverotuksemme. Se tekee meistä pelkureita. Autot ovat niin kalliita, että emme uskalla ”hullutella”. Ehkä se on myös osa suomalaista luonteenlaatua. Karut olosuhteet ovat tehneet meistä konservatiiveja. On aina ollut oltava järkevä, muuten käy kalpaten. En tiedä, miten nyky-pösöt kestävät. Olen itsekin ennakkoluuloinen. Vaimon ja minun ensimmäinen yhteinen auto oli Renault Clio. Eräs tuttava sanoi meidän astuneen paskaan. Mutta emme astuneetkaan. Autossa ei ollut yhtään mitään vikaa. Itseasiassa se oli viattomin automme koskaan. Tätä tarkoitin letkautuksella ranskalaista autoista.
Kysymys on tosin usein tuuristakin. Mutta miksi tämä uskomattoman komea auto ei ole käynyt kaupaksi niin hyvin kuin olisi voinut olettaa? Eli kokemusten mukaan olemme oppineet vierastamaan ranskalaisia autoja karuissa oloissamme. Vaikka ne olisivatkin yhtä kestäviä kuin muutkin, näitä ennakkoluuloja on vaikea muuttaa. Meitä ihmisiä on erilaisia. Toisia autot eivät kiinnosta pätkääkään. Heille ne ovat vain pakollisia liikkumavälineitä ja kustannuseriä. Tällaiset ihmiset eivät ole tämän auton asiakaskuntaa. Sitten ovat he, jotka ostavat esimerkiksi Bemareita. Heille autot ovat erittäin tärkeitä. Heitä tämä Peugeot ei kenties tyydytä. Siinä on liian pieni moottori, liian vähän tehoja ja se on vain etuveto.
Jos voitan ensi viikonloppuna Lotossa, lupaan ostaa Peugeot 408:n. Jos siinä sattuu jotain vikoja olemaan, niin on minulla vara korjata niitä. Toisaalta onhan aina vakuutukset ja takuut.
Päivitys: Vuoden 2026 malli on vieläkin paremman näköinen!
