Tämän kaksiosainen romaanisarjan (Karvajalka / Hakim) olen lukenut aiemminkin ja lisäksi kuuntelimme sitä äänikirjana jollakin kesälomareissulla kauan sitten. Minulla ei näytä olevan enää ensimmäistä osaa tallessa (Mikael Karvajalka) ja toinenkin osa saa lähteä kiertoon. Hyvästelen sen tällä blogikirjoituksella.
Romaanissa Mikael Karvajalka (Hakim) jatkaa seikkailuaan Venetsiasta. Homman nimi on pyhiinvaellus ja matkakumppanina vanha tuttu Antti Tykinvalaja. Reissu ei tietenkään suju sunnitelmien mukaan, joten tuotapikaa merirosvolippu liehuu horisontissa. Pojat kaapataan ja siitähän se seikkailu alkaa. Käydään Afrikassa, Istanbulissa, Wienissä ja ties missä. Mikael tapaa historian merkkihenkilöitä ja ystävystyy heistä monien kanssa.
Olen jossakin määrin Waltari-fani ja lukenut lähes kaikki hänen historialliset romaaninsa. Ihmiskunnan viholliset tosin taisi jäädä kesken. Kaupunkitarinoista tuttuja ovat ainakin Appelsiinin siemen ja Suuren illusioni. Waltarin teksteihinhän perustuu myös kaksi parasta kotimaista elokuvaa. Nehän ovat molemmat Komisario Palmuja! Ensimmäisen kerran Palmu erehtyy ja toisen kerran kohtaa liikaa kaasua.
Tästä kaksiosaisesta Mikael-sarjasta kai piti tulla alunperin trilogia. Mutta erinäisistä syistä Waltari luopui ajatuksesta, joten kolmas jäi ilmestymättä.
Pidinkö Mikael Hakimista? No tottakai. Minua tosin ärsyttää tietyt vakiojutut, mitkä toistuvat varmaan kaikissa Waltarin romaaneissa. Päähenkilö on täysi idiootti parisuhdeasioissaan ja sitten hän rakastuu jonkinlaiseen sosiopaattinaiseen. Sanotaan, että tälle kyseiselle naisen mallille oli vastine Waltarin omassa elämässä. Helsingissä vaikuttanut Minna Craucher. Väliin Mikan kirjojen päähenkilö on hyvinkin älykäs ja sitten joissakin asioissa totaalinen idiootti. Sen ansiosta hän tietenkin ajautuu seikkailuihin, joihin ei järkevästi käyttäytymällä päätyisi. No, Hakim / Karvajalka siis kohtaa romaanikaksiossa historiallisia merkkihenkilöitä ja päätyy suurten historiallisten tapahtumien sekamelskeeseen. Islamista kai tavallaan opin tästä Hakim -romaanista enemmän kuin mistään muualta.
Waltarin päähenkilö on ehkä enemmänkin vain lastu laineilla kuin tarkoituksellinen tekijä. Häntä käytetään ja se on hänestä ok. Hän on opportunisti, mutta ei edes siinä kovin määrätietoinen. Eikä lopulta edes hyödy saamistaan eduista vaan luopuu niistä suosioilla muiden hyväksi. Hän ajautuu suurten, historiallisten pelaajien seuraan ja he käyttävät häntä peilinä, heijastaakseen omia ajatuksiaan. Pitkiä monologeja, kevyttä filosofista pohdintaa ja tuttuja konventioita. Waltaria on moitittu siitä, että hän kirjoitti näissä suurromaaneissaan Sinuhea uusiksi. Kai Laitinenkin Waltaria siitä soimi.
Waltari on myös itseironinen, sillä tokihan hän tietyllä tasolla samaistuu päähenkilöönsä. Hänen omahyväinen kirjanoppineensa on tarkoituksella tolvana monessa arkisessa asiassa, sekä yllättäen ei niin arkisessa. Kirjaviisaudesta ei taida olla paljon hyötyä, edes ihmistuntemuksen suhteen. Mikaelin lukutaidoton ja muutenkin olevinaan tollukka kaveri Antti, on monesti päähenkilöä viisaampi. Eihän tämä myyttisen vahva jätti olekaan stereotyyppinen idiootti. Kolmas kirja olisi vienyt heidän maan ääriin ja ehkä siellä olisimme saaneet lukea osien vaihtumisesta. Tässä jokunen rivi muutamasta romaanihahmosta.
Roxalane
Mitä se Sting oikein lauloi? Tästäkö herttuan jalkavaimosta, joka juonitteli kulissien takana saaden suurvisiirinkin päiviltä? No ei, vaan Roxanesta, kurtisaanista eräässä klassikkonäytelmässä. Roxelane taas oli Ukrainan aroilta sulttaanin haaremiin päätynyt nainen. Aika mielenkiintoista. Romaanissa Roxelane toimii kulisseista, eikä häntä monesti kohdata, eikä hänen ajatteluaan siten niin paljoa avata kuin suurvisiirin tai vaikkapa Khaireddinin.
Khaireddin
Tässä taas todellinen historiallinen henkilö. Merirosvopäällikkö, joka janoaa sulttaanin suosiota ja mainetta ja kunniaa. Hän kohoaakin tekojensa ansiosta (joissa Hakimilla on osansa) korkeaksi sotapäälliköksi sulttaanin laivastoon ja paikallishallitsijaksi.
Suurvisiiri Ibdrahim
Waltari kuvailee tämän nuoren miehen hyvin kauniiksi ja elämäntuskaiseksi / viisaaksi henkilöksi, joka saa rangaistuksen liiallisesta uskollisuudestaan ja hyvyydestään. Hän johtaa geomailereiden veljeskuntaa, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Googlaamalla pikaisesti selvisi, että muitakin lukijoita nämä salaperäiset geomailerit ovat askarruttaneet. Lisätietoa heistä
https://www.kirjastot.fi/kysy/luin-hiljattain-mika-waltarin-mikael?language_content_entity=fi
Kuuntelin tämän jälkeen äänikirjana Mikael Karvajalan ja Radioteatterin kuunnelman Sinuhe Egyptiläinen (jälleen kerran) ja se on kyllä loistava. Suosittelen. Karvajalan lukija on Veikko Honkanen, jolla on tehtävään hyvä ääni ja muutenkin suoriutuu tehtävästään kerrassaan loistavasti. Hän myös esittää Sinuhen roolin kuunnelmassa. Mutta ei niiden tarinoista sen enempää.
