Suureellisesti valitsin kesäkirjoiksi kaksi eeposta ja muutaman tavallisemman mittaisen romaanin. Nyt vasta sain viimeisteltyä toisenkin jättikirjoista.
Ensimmäinen oli siis Colleen McCulloughin Valta ja rakkaus. En muista, mistä sen olen ostanut, mutta hinnaksi on laitettu 2 euroa, joten todennäköisesti jostakin kirpparilta. Kirja sijoittuu muinaiseen Roomaan, minkä vuoksi se on herättänyt kiinnostukseni. Kun ryhdyin lukemaan romaania, tietysti googlasin sen ja kävi ilmi, että saman kirjailijan käsialaa on myös Okalinnut. Muistan kyseisen tv-sarjan ( ehkä vanhemmat seurasivat sitä aikoinaan) ja se löytyykin näemmä Viaplaylta. Pitänee tutustua. Wikipediasta löytyi muutakin kiinnostavaa, mm., että kirjailija oli neurologi, joten tieteellisen metodin pitäisi olla hallussa. Kysymyksessähän on historiallinen romaani(sarja), niinpä tutkimustyötä on riittänyt kokonaisuuden ollessa vielä näin valtaisia.
Ja kyllä McCullough on perehtynytkin. Hän on penkonut valtavasti lähdeaineistoa, mm. päähenkilöiden kirjeenvaihtoa ja vaikuttaa siirtäneen niitä siltään romaaniin. Jouduin siis lukemaan aivan liian pitkiä kirjeitä, jotka sisälsivät suoranaista jaarittelua. Mutta onpahan ainakin autenttista materiaalia.
Kirjan alku painottui makuuni liiaksi siihen rakkauteen ja vähemmän valtaan, mutta tämä onneksi muuttui romaanin edetessä. Jotkin taistelut ohitettiin aivan liian parahultaisesti, mutta toisiin McCullough paneutui tarkemmin. Olihan romaanin päähenkilöitä mm. Cornelius Sulla ja Gaius Marius, kuuluisia historiallisia sotapäälliköitä.
Heidän lisäkseen romaanissa sivutaan lukemattomia muita roomalaisia, eikä heistä jaksa pysyä kärryillä, vaikka romaanin alkuun onkin laitettu henkilöluettelo. Lisäksi sivuilla on mielenkiintoisia käsin piirrettyjä karttoja.
Kartalla en kuitenkaan ollut romaania aloittaessani siitä, että kysymyksessä on ensimmäinen osa Masters of Rome sarjaa. Ja valitettavasti ainoa suomennettu. Olen jonkin verran lukenut englanninkielisiä romaaneja, joista toisissa pysyy hyvin kärryillä ja toisissa joutuu jatkuvasti googlaamaan. En aio tilata sarjan muita osia, jääköön ainoaksi. Varsinkin kun jokainen lie yhtä pitkä, 900 sivua. Niissä riittäisi kahlattavaa suomeksikin, saati sitten englanniksi.
”This series makes Game of Thrones look like Sesame Street, albeit a very violent version of Sesame Street.” Mark Porton
Nyt kun kirjoitan tätä, on romaanin lukemisesta ehtinyt jo vierähtää parisen kuukautta. Mitä muuta opuksesta jäi mieleen? Ainakin se, kuinka ihmiset eivät muutu. Tämä Waltarin romaaneista tuttu hokema on niin totta Vallassa ja rakkaudessakin. Samankaltaisia populisteja, lahjottavia ja itsekkäitä pyrkyreitä ja salaliittotarinoilla (meemeillä) huijattavia idiootteja. Niin on aina ollut ja niin on aina oleva. Rooman poliittinen elämä kävi taas tutummaksi. Rooma on tunnettu legioonistaan, mutta kovin moni ei varmaankaan tiedä, että usein noiden legioonien komentajina oli täydellisen epäpäteviä tolvanoita. Ahneita vallan ja kunnianhimoisia senaattoreita, joilla ei välttämättä ollut minkäänlaista osaamista sodankäynnissä. Ja muutenkin Roomassa suosittiin alkuaikoina järjestelmää, jonka vuoksi myös sotilaat saattoivat olla kokemattomia. Kaikki kun eivät legioonaan saaneet liittyä, siihen piti olla omaisuutta ja kuulua johonkin luokkaan ja olla Rooman kansalainen. Ja Roomahan oli siis se kaupunki, ei koko valtakunta. Romaanissa sivutaan muutamaa tuttua taistelua, jossa ”barbaarit” pyyhkäisevat koko roomalaisen legioonan historiaan. Tämä siis johtui juuri niistä epäpätevistä komentajista. Onhan noita pölkkypäitä johtajina ollut kautta aikain. Miten monet taistelut englantilaisetkin hävisivät ulospäivitettyjen metodiensa ansiosta. Kallista mieshukkaa.
Sarjan ensimmäisessa osassa Sulla ja Marius ovat vielä ystäviä. Sehän tuli sittemmin muuttumaan. Lisäksi roomalaiset tavat olivat toisenlaiset, väkivalta kuului politiikkaan ja vaimon paikka oli kotona. Sulla oli varsinkin erikoinen tapaus. Peloton soturi, murhamies ja piti sekä miehistä, että naisista. Romaanissa hän surutta hankkiutuu eroon vaimoista tai muista naisista, joiden omaisuuteen tahtoo päästä käsiksi. Taisteluissa hän kunnostautuu toisin tavoin, eikä pelkää soluttautua teutonien vaellusporukoihin ja asua heidän keskuudessaan hankkiakseen roomalaisille tärkeitä tietoja. Lisäksi hän pärjää sielläkin vallan loistavasti, ansaiten ”barbaarien” kunnoituksen ja nouseepa päälliköksikin. Mariuksesta maalataan maanläheisempi ja rehellisempi luonnekuva.
Hänestä tulikin Rooman konsuli kerta toisensa jälkeen. Vihamiehet juonivat kaikkensa kateellisena hänen menestyksestään, mutta rukoilivat yhtäkaikki Mariusta komentajaksi, kun heidän omat komentajansa hassasivat kymmeniä tuhansia legioonalaisia teutonien murskattaviksi. Rooman senaatti ei ollut mikään demokraattinen elin, vaan senaatin jäseniksi pääsivät kyllin rikkaat miehet, joilla oli nimeä (dignitas) ja he olivat vanhaa arvostettua sukua. Sisäpiirijuttuja siis. Senaatin tehtävä oli lähinnä pitää heidät itsensä vallassa ja rikkaina ja muutoinkin suojella pienen piirin etuja. Valtakunta tuli siinä sivussa, ikään kuin rahantekokoneena heille. Komentajiksi he lähtivät kartuttaakseen omaisuuttaan ja valtaansa / nimeään, eli ne olivat monesti ryöstöretkiä siunattuna jollakin valtiollisella agendalla. Cornelius Sulla oli köyhä, mutta hänen sukunsa oli arvostettu, joskin osin maineensa menettänyt. Kiipeilytarkoituksessa Sulla nai itsensä Juliusten sukuun, joka siis oli samaa sukua, josta nousi eräs kuuluisa Gaius Julius Caesar (Caesar on lisä/ lempinimi).
Romaanin on suomentanut Paula Herranen. RisingShadow sivusto kertoo, että Colleen McCullough oli koulutukseltaan neurofysiologi ja on perustanut alan laitoksen Sydneyn Royal North Shoren sairaalaan. Lisäksi McCullough toimi opettajana ja tutkijana erittäin arvostetussa Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Hänen romaaninsa ovat myyneet kymmeniä miljoonia kappaleita ja niistä kuuluisin, ainakin Suomessa on varmastikin Okalinnut. Kyseinen tv-sarjahan oli todella suosittu. Meriittejä rouvalla siis riitti ja sitä kautta varmaankin myös dignitasta. Mistähän itse saisi?
Nyt romaani on luettu ja on aika hyvästellä se ja laittaa kiertoon.
