1953 valmistunut Hilja – maitotyttö, loi elokuvataivaalle uuden tähden. Elokuva aiheutti aikansa moraalikäsitysten mukaan pienen skandaalin. 50-luvulla kaksinaismoralistinen Suomi alkoi nähdä hivenen vapautuneempia elokuvia. Ajat olivat muuttumassa.
Pyhäjoella syntyneen näyttelijättären isä oli romani, kauniiksi Valteksikin kutsuttu Valdemar Schwartz. Kauniiksi kutstutiin tytärtäkin. Suomen Birgitte Bardotiksi jopa. Anneli Sauli ei ujostellut rohkeitakaan kohtauksia. Näyttelijätär naureksi myöhemmin eräässä dokumentissa, että eihän oikeasti kellään piikatytöllä ollut sellaista paljastavaa Saint-Tropez puseroa.
”Hilja kulkee puserossa, jonka pääntien avaruus paljastaa auliisti ne sulot, joiden pitäisi piillä salassa vierailta silmiltä ja himokkailta katseilta. Valma Kivitie, Elokuva-Aitta.”
Särkkää (elokuvan ohjaaja ja Suomen Filmiteollisuuden omistaja) arvosteltiin kotimaisessa elokuvalehdessä tirkistelevästä ja irstailevasta katsannosta. Mutta kun muutamaa vuotta myöhemmin kansainvälinen lehdistö huomioi Anneli Saulin (Vertasi juurikin Birgitte Bardot’n charmiin) ja kehui elokuvaa, muuttuivat asenteen kotimaassakin.
Aikansa kohukuningatar
Kohuilla haettiin yleisön mielenkiintoa ja jonoja lipputiskeille. Usein ajan mittapuun mukaan rohkeissa kohtauksissa käytettiin sijaisnäyttelijöitä. Anneli Sauli lupautui jo sopimusneuvotteluissa näyttelemään kohtaukset vaikka alasti. Hilja – maitotyttö on traaginen elokuva. Hilja joutuu rengin raiskaamaksi. Alastomuutta elokuvassa näytetään vain selkäpuolelta, kun tyttö kävelee kesäyössä järveen peseytymään. Hän rukoilee Jumalaa puhdistamaan hänet. Räväkämpää materiaalia jäi elokuvasta leikkaamon lattialle, esimerkiksi kohtaus, jossa Tauno Palo puristelee Hiljan paljaita rintoja. Elokuva myytiin reiluun kymmeneen maahan. Hilja – Maitotyttö pyöri saksalaissa teattereissa yhdeksän kuukautta.
Elokuvan suosio auttoi tähden kansainvälistä uraa. 60-luvun alussa hän työskenteli Saksassa taiteilijanimellä Ann Savo. Näyttelijä esiintyi sivurooleissa saksalaisissa jännäreissä Lontoon kuolleet silmät ja Kostaja Lontoosta 1960-luvulla.
Toinen kotimainen menestys oli Liana Kaarinan tähdittämä Kuu on vaarallinen. Se myytiin 36 maahan.
Elokuvia Saksassa ja Ruotsissa
Annelista teki Saksassa 14 elokuvaa. Avomiehenä oli paroni Alexander von Richthofen. Pari asui välillä luksustalossa Berliinissä ja välillä baijerilaisessa linnassa. Mutta Anneli ei viihtynyt vaan lähti itävaltalaisen alppihiihdon olympiavoittajan Toni Sailerin matkaan ja päätyi asumaan tirolilaiseen Kitzbüheliin.
Anneli Sauli koko seksuaalista häirintää myös elokuvien ulkopuolella. Saara Cantellin hänestä tekemässä dokumentissa Sauli kertoo eräästä ohjaajasta, ”maailman suurmiehestä”, jonka alaisuudessa hän oli tehnyt töitä. Ollessaan töiden jälkeen studiolla vaihtamassa vaatteita, oli ohjaaja yrittänyt kaataa hänet väkisin pöydän päälle puhuen samalla levottomia. Hän oli laittanut toisten työntekijän vahtimaan ovea, että että Anneli Sauli ei pääsisi pakoon. Mutta pakoon urheilullinen ja räväkkä nainen oli päässyt.
Tuhkimotarina väärinpäin, linnat vaihtuivat rutiköyhyyteen
Anneli Sauli palasi aikaan Suomeen ja moninaiset vaiheet ja elokuvatyöt jatkuivat. Saksassa hänellä oli ollut lyhyt romanssi kirjailija Markku Lahtelan kanssa. Sen seurauksena Anneli alkoi odottaa lasta. Vuonna 1964 hän näytteli Spede Pasasen elokuvassa, jonka ohjasi Jaakko Pakkasvirta. Hänen kanssaan Anneli Sauli muutti yhteen asumaan ja kun he menivät naimisiin, oli Annelin lapsi puolivuotias. Tämäkin avioliitto ja suhde päätyi eroon. Särkän elokuvaimperiumikin kaatui konkurssiin, eikä elokuvia enää tehty Suomessa entiseen tahtiin. Anneli Sauli eli yksinhuoltajana vailla työtä ja rutiköyhänä. Hänen oli muutettava Ruotsiin tekemään siivoustöitä raksoilla ja ravintoloissa. Rahat eivät riittäneet edes vuokraan ja ulosttomieskin oli kintereillä.
Anneli Sauli palasi Suomeen. Hän ryhtyi freelancer-näyttelijäksi ja oli mukana perustamassa alan yhdistystä. Sen lisäksi hän alkoi toimia aktiivisesti politiikassa ja hyväntekeväisyydessä.
Olen mustalainen, kommunisti ja ateisti
Anneli Sauli eli vaiherikkaan elämän, jota tämä artikkeli ei edes hipaise. Viime vuonna ilmestyi hänestä kertova Saara Cantellin dokumentti. Anneli Sauli menehtyi dokumentin teon aikana Helsinkiläisessä hoivakodissa.
Dokumentin voit katsoa mm. Cineastin palvelussa kirjastokortillasi.
