Tämä artikkeli sai ideansa Clay C. Edgarin kirjoituksesta Medium-sivustolta
Ihmisen pitää tuntea suhteellisuusteorian, termodynamiikan ja evoluution perusperiaatteet, jotta hän voi ymmärtää, mitä tässä (ihmisen) maailmassa tapahtuu. Näin minä ajattelen. Jos ei ymmärrä evoluutiota, ei syvällisesti voi ymmärtää mitään, mitä elämässä ja kulttuurissa tapahtuu. Termodynamiikka ja suhteellisuusteoria taas ovat avaimia todellisuuden rakenteeseen.
Eli siis, mennään mittakaavaan….
…jossa Maa on kokoluokkaa hiekanjyvä tai piste tässä . ruudullasi. Kuu kiertää tuota pistettä, vaikeasti havaittavana pölyhiukkasena puolentoista senttimetrin päässä. Entäs Aurinko? Ota biljardipallo (tähtemme on sen verran hiekanjyväplaneettaamme suurempi) ja kuljeta se kuuden metrin päähän ja laita siihen. Maan eli hiekanjyvän näkeminen kuuden metrin päästä on hankalaa, jos lie mahdollistakaan paljain silmin.
Aurinkokunta on suuri. Vaikka Aurinkomme on bijardipallon kokoinen, kiertävät kauimmaiset planeetat sitä hyvin kaukana. Esimerkiksi kääpiöplaneetta Pluton kiertoradalle joutuisit tallustelemaan 232 metriä. Eikä Aurinkokunta siihen lopu, lähimainkaan. Niin kaukaa et näe hiekanhyvää tai edes biljardipalloa, ellei se loistaisi hyvin kirkkaana. Ja sehän loistaa, pienenä, mutta hyvin helposti havaittavana.
Käännät katseesi toiseen suuntaan ja näet sielläkin hohtavan pisteen, siis toisen biljardipallon. Se on lähin naapuritähtemme Proxima (tarkoittaa lähintä) Centauri. Päätät kävellä sen luo, koska kuinka kaukana se nyt voi olla, kun se tuossa kerran loistaa?
Jos Aurinko olisi biljardipallon kokoinen
No mitenkä kaakana? Jos oma Aurinkomme olisi biljardipöydällä Helsingissä Kampin Keilahallissa, missä se Proxima Centauri, eli naapuritähtemme siis olisi? Täytyiskö kävellä Kaisaniemeen saakka? Ei nyt sentään Töölöön?
Kannattaa varata eväät mukaan ja nekin tulee syötyä ennen Lahtea. Päivämatkaksi sata kilometriä on kävellen aikasta paljon. Mutta ei se Proxima näy Luhdan talossakaan loistavan. Reissu on vasta alussa. Tuuminet Keski-Suomessa, että ens kerralla lähden autolla. Pohjanmaan tulvat jää taa, jos on niitä ensinkään ja tunturit pian siintää horisontissa. Ja sen lähitähden loiste. Vaan ei olluna Proxima Centaurin tunturien kupeessakaan. Perhanan biljardipallot! Miten ne voi olla näin kaukan toisistaan ja silti ne näkee paljain silmin! Saavut merenrannalle ja vielä matka jatkuu Huippuvuorille. 1600 kilometriä on kahden bilispallon etäisyys toisistaan.
Hiekanjyvä Maa on vain narrin uni Putineineen ja muine hulluine hatuntekijöineen.
Tähtien väliset etäisyydet ovat naurettavan pitkiä. Biljardipalloja tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Joskus paljon kauempana, joskus vähän lähempänä. Hiekanjyvät kiertävät niitä metrien ja satojen metrien etäisyyksillä. Olemme onnistuneet löytämään jo tuhansittain hiekanjyviä, eli planeettoja. Ei mene kauan, kun se ylittää 10 000 rajan. Se tarkoittaa, että galaksissamme on satoja miljardeja planeettoja!! Elämää? Voit olla varma siitä. Mutta ne etäisyydet…
Mutta miten iso galaksi sitten on? Se on ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n iso. Ei ole mitään järkeä. Jos Maapallo on hiekanjyvä, niin siinä mittakaavassa kotigalaksimme Linnunradan läpimitta on kymmeniä miiljoonia kilometrejä! Riippuen mittauskohdasta jopa lähemmäs sataa miljoonaa. Vaikka Linnunradan kartta olisi koko Maapallon kokoinen, ei aurinkokuntaa pystyisi näkemään paljain silmin. Ei edes suurennuslasilla. Kai siihen joku elektronipyyhkäisysuperdupermikroskooppi tarvittaisiin.
Suuret sodat ja jumalat ja kaikki mitä ihmisapina on keksinyt ja aikaan saanut, mahtuu hiekanjyvän ohuelle pintakerrokselle. Siellä me apinat matkaamme. Ihmisäly ei voi ymmärtää näitä skaaloja.
Galaksimme oikeaa kokoa ei ole järkevää ilmoittaa kilometreinä, koska Linnunradan halkaisija on, riippuen mittauskohdasta noin 125 – 200 tuhatta valovuotta ja yksi valovuosi on 9,461,000,000,000 kilometriä.
Olemme Linnunradan sisällä, joten emme voi nähdä, kuinka paljon siinä on tähtiä. Arviot vaihtelevat 100 – 400 miljardiin.
Sagittarius A
Galaksin keskusta on miljardien tähtien peittämämä. Mutta tänne Maahan saakka, kymmenien tuhansien valovuosien päähän ja huolimatta kaikesta materiasta, mikä meidät keskusta erottaa, pystymme havainnoimaan merkkejä jostakin valtaisasta säteilylähteestä aivan Linnunradan ytimessä. Se syöksee käsittämättömällä voimalla ja määrällä energiaa muualle galaksiin ja jopa ulos siitä. Tuo kohde on jälleen jokin, jota meidän on melkein mahdoton ymmärtää. Mutta onneksi meillä on havaintovälineemme, jotka välittävät tiedonmurusia, muuten aistiemme ulottumattomissa olevista tapahtumista.
Ihminen on nimennyt tuon salaperäisen kohteen Sagittarius Aaksi. Laitteemme kertovat, että Sagittarius on jokin, jolla on massaa 4000 0000 Aurinkoa. Sen energia ja voima on järjetön. Kutsumme tuota ilmiötä mustaksiaukoksi. Oikeasti se ei ole aukko, mutta koska se on jotakin, mikä ei ole mitään, koska sitä ei voi havaita, se on nimetty aukoksi. Äskenhän sanoin, että se säteilee ja sylkee energiaa ja materiaa, jopa galaksista ulos! Miten niin sitä ei voi havaita? Koska kaikki se ylenpalttaisen järjetön show tapahtuu sen ”aukon” ulkopuolella, sen tapahtumahorisontin tällä puolen. Mutta jos tapahtumahoristontin ylittää, kaikki katoaa. Sehän on paradoksi, huudat sinä! Tiedät, että mitään ei voi tähän maailmaan tuoda tai viedä sieltä pois…Ei mennä nyt siihen sen enemmän.
Musta-aukko ei ole reikä, eikä aukko siis ensinkään. Sillä on pallomainen symmetria, kuten planeetoilla ja tähdillä. Mutta sen hillitön painovoima kierryttää todellisuuden rakenteen singulariteetiksi ympärilleen. Syntyy pyörre, jonka nopeus lähenee valonnopeutta massa muuttuu röntgensäteilyksi. Painovoima on niin suuri, että Maapallosta itseasiassa olisi alle sentin kokoinen hiekanjyvä sen sisällä. Hiekanjyvä, joka painaisi Maapallon verran. Tämähän kertoo sen, että me olemme pelkkää tyhjää täynnä kaikki ja massakin on vain harhaa?
Galakseja havaittavissa olevassa maailmankaikkeudessa on sadoista tuhansiin miljardeihin. Ne ovat hyvin eri kokoisia. Joissakin on miljoonia tähtiä, toisissa miljardeja ja joissakin biljoonia. Olemme löytäneet lähtietäisyydeltä jo lähes 8000 planeettaa ja varmistusta vaille, on tuhansista uusista havaintoja. Pelkästään omassa galaksissamme planeettoja on siis satoja miljardeja.
Elämää todennäköisesti riittää. Älystähän ei tiedetä, eihän sitä oikein ole kotiplaneetallammekaan. Jos elämä kehittää kulttuurin, ohittaa kulttuuri (tekolälyt, robotit) jossakin vaiheessa elämän kehityksessä ja hylkää sen tarpeettomana. Tästä syystä ja myös siksi, että galaktiset etäisyydet ovat ylittämättömiä, emme koskaan tule kohtaamaan ns. avaruusolentoja toisilta tähdiltä.
Kun Aurinko biljardipallon kokoinen ja hiekanjyvään rinnastettava Maa on siitä kuuden metrin päässä, valolta kuluu siis tuon matkan taittamiseen kahdeksan minuuttia. Valonopeus ei ole pelkkä valonnopeus. Se on maailmankaikkeuden ominaisuus. Mikään informaatio tai asia ei voi välittyä paikasta a, paikkaan b tuota nopeutta nopeammin. Valonnopeudella liikkuva kappale muuttuu puhtaaksi energiaksi ja katoaa tilaulottuvuudesta.
Keksin muuten aiheesta kuvaajat yläasteella, eli selitin suhteellisuusteorian geometrisesti. Luin västikään jonkun kehuvan Hesarissa, kun oli oivaltanut saman, minkä minä jo tein lapsena kymmeniä vuosia sitten, mutta hänestä tuli maailmankuulu. Enpä tuotakaan tajonnut Helsingin Sanomille kertoa vaan heittelin kumilla matikan opea.
Hiekanjyvä todellisuudessamme tapahtumahorisontti eli valo liikkuu samalla nopeudella kuin tavallinen puutarhaetana. Siltä kestää 8 minuuttia taittaa nuo kuusi metriä. Mikään rakentamamme alus, ei voi koskaan päästä lähellekään etanan nopeutta. Mahtaa siltä etanalta kestää aika kauan taivaltaa esimerkiksi Huippuvuorille, jossa seuraava aurinkokunta on? Ja voi, eihän siellä edes ole elämää. Jos seuraava siviilisaatio olisi vaikka 500 000 kilometrin päässä, kannattaisi reppuun pakata reilusti eväitä, ennen kuin lähtisi matkaan kymmeniä kertoja sitä puutarhaetenaa hitaammalla avaruusaluksella. Jos vaikka älyttömän nopea supernopeusaluksemme taivaltaisi esimerkiksi 5 metriä 10 tunnissa (nopeus, johon meillä ei ole tällä hetkellä mitään keinoja päästä saati että edes tietäisimme, miten se voisi olla mahdollista), menisi kilometrin matkaan 2000 tuntia eli 83 päivää (koska 1000 metriä jaettuna viidellä on 200 ja se kertaa kymmenen on 200, mikä jaettuna 24:llä antaa 83). Lähimpään seuraavaan tähteen on siis 1600 kilometriä. Meiltä menisi noin 364 vuotta päästä sinne älyttömän nopealla aluksellamme. Mutta se seuraava siviilisaatio onkin 500 000 kilometrin päässä. Vaikka keksisimme matkalla uusia teknologioita, saapuisimme sinne korkeintaan kymmenien tuhansien vuosien päästä, millä todennäköisyydellä sitä siviilisaatiota olisi enää olemassa? Se olisi kulturoitunut jo iäisyys sitten.
