Tämä ei ole elokuva-arvostelu. Vain aikuisen huomioita leffateatterin penkiltä.
Menin lasten kanssa katsomaan, heidän toivomuksestaan, Fleak – Kekseliäs ystäväni -elokuvan. En tiennyt tuotannosta mitään. Yleensä selvitän etukäteen, jopa lasten elokuvista, että mitä itse asiassa ollaan menossa tuijottamaan….
…ainakin mainoksia. Leffan piti alkaa 18.15, mutta se alkoi vasta 18.30.. Mainosten takia en ole käynytkään enää vuosiin elokuvissa, muuten kuin lasten seurana.
Hyvältä näyttää, mutta
Olin vähän ihmeissäni, että mitä näen valkokankaalla. Hahmoissa, ja animaatiossa yleensäkin, oli jonkinlaista yksinkertaisuutta, toisaalta tuttuutta. Verraten näkemiini lasten menestyselokuviin, oli animaation toteutus hiukan vaatimattomampaa. Hyvältä silti näytti, hahmot liikkuivat ja ilmeilivät hyvin. Mutta detaljeissa, varjoissa, heijastuksissa, pikkutarkoissa yksityiskohdissa oli merkkejä budjetin pienuudesta ja tuotantoväen vähyydestä.
Toinen juttu oli, että huomasin metsien puiden joukossa koivuja, mäntyjä jne… Hetkinen. Onko tämä leffa suomalainen? Fleak on söpö pieni leffa Muumien tyyliin. Sieltähän se tuttuuskin tuli, uudesta Muumi-sarjasta. Saman firman jälkeä molemmat. En ole sen kummemin tutustunut, miten animaatioelokuvat tehdään nykyään. Onko niissä samanlainen moottori kuin peleissä, eli animoottori (olinpas nokkela pokkela). Ja onko näitä moottoreita erilaisia kuten Unreal Engine, Source jne.. Minä olen pelimoottoreista leikkinyt aikanaan vain Dark Enginellä ja Sourcella. Jonkinlaisia animaatioita puuhasin Flashilla.
Lapset, oliko kiva leffa? Joooo!! Voisin katsoa uudestaan!
Muistan vaatimattoman elämäni eräänä huippuhetkenä (lasten syntymän ja vaimon tapaamisen jälkeen tietysti), kun luokassa piti näyttää, mitä oli saanut Flashilla aikaan. Muilla oli jotakin kankeaa tikku-ukkoa tai nappia. Minulla jyrisi ukkonen, salama välähti ja myrskypilvet vyöryivät, sitten syöksyttiin niiden halki ja kaikkea taustoitti itse tekemäni uhkaava musiikki. Opettaja, keräilytään leukansa lattialta, kutsui muutkin kollegansa katsomaan. Mutta lopulta en saanut edes papereita koko koulusta, koska en jaksanut lukea ruotsia. Ai niin, Fleak-elokuvastahan minun piti puhua.
Fleak elokuva on toteutettu täysin ammattimaisesti. Jos rahaa riittäisi, nämä kaverit kyllä tekisivät mitä tahansa. Myös niitä Itse ilkimyksiä, silloin varmaan senkin kässäriin panostettaisiin enemmän. Luulen, että kun suuret studiot etsivät tekijöitä projekteihinsa, Fleak toimii hyvänä portfolioina Animalle.
No niin, eiköhän keskitytä sitten itse leffaan
Kun tarina alkoi rakentua, olin ihan tyytyväinen kässäriin. Se ei ollut aivan skeidaa, kuten näissä mahtavissa suurtuotannoissa (Itse Ilkimykset) tahtoo olemaan. Mutta ei se ollut myöskään erityisen hauska. Hetkinen, kysytäänpäs lapsilta: Oliko kiva leffa? Joooo!! Voisin katsoa uudestaan! Joten turha minun tässä vikistä, en ole kuulunut Fleakin kohderyhmään enää moneen kymmeneen vuoteen.
arina oli ihan ok. Pelkäsin vähän, että mitähän tästä tulee. Olin kuitenkin sen verran Finnkinon sivuilla nähnyt, että ymmärsin päähenkilön halvautuvan alaraajoistaan. Ajattelin, että nyt ne vetää draaman täysille ja avaavat vanhempien kyynelkanavat. Onneksi siihen ei oltu lähdetty. Pojot siitä, lasten leffa kuitenkin kysymyksessä. Lisäksi hahmot eivät olleet äärimmilleen vietyjä kliseepankista kaivettuja karikatyyreja Harry Potter tyyliin. Hyvä hyvä.
Yritin keksiä elokuvan aikana parempia ratkaisuja muutamaan ydinjuttuun, kuten niihin varjoihin. Että olisiko siinä voinut olla joku enemmän järkevämpi vaihtoehto, mutta ei siihen hätään mitään välähtänyt. Silti sen rinnakaismaailman mikä lie aivosoluhermoratagolkinlaite-todellisuus oli hauska, -jos siinä oli semmoisesta kysymys. Päättelin sen niin ja siksi luulin, että ongelmanratkaisu olisi enemmän ”tieteellinen”, johonkin solukemiaan liittyvä leikkisä alternative-juttu.
Mielestäni tarinassa oli pikkuisen enemmän syvyyttä, joka noista ”suurtuotannoista” tahtoo puuttumaan kokonaan. Kaiken kaikkiaan mentiin kuitenkin aika tiukoissa raameissa.
Ja kyllä sieltä mielenkiintoisia hahmoja löytyi, joilla voisi myydä jonkun lelunkin. Ja lapset, 8 ja 9 vuotiaat tosiaan pitivät. Tästä on tehty kirjakin, josta oheinen kuva.
Elokuvan taustalla: Anima Vitae on suomalainen, vuonna 2000 perustettu animaatiostudio, jonka erityisosaamista on hahmoanimaatio.
Mikä: Fleak: Kekseliäs ystäväni on suomalais-puolalais-ranskalais-malesialainen tietokoneanimoitu seikkailu- ja komediaelokuva, jonka on ohjannut Jens Møller.
