Kun yksi valtio on päässyt talouskukkulan kuninkaaksi ja sen yhden maan kukkulan kuninkaaksi pääsee Trump, joka nostettiin julkisuuteen eräällä diilillä, – minkälainen sirkus siitä seuraakaan?
Taustaa: Trumpista tehtiin menestyvältä näyttävä bisnesmies amerikkalaisen tv-viihteen hyväksi. Todellisuudessa hän oli hassannut isältään perimänsä omaisuuden. Näin ainakin väittävät. Kuinka erottaa tosi-tv todellisuudesta?
Tehdään nyt se Diili
Ennen pääsyään Diiliin, Yhdysvaltainen nykyinen presidentti Donald Trump oli tehnyt neljä konkurssia. Ollessaan Diilissä, hän teki kaksi konkurssia lisää.
Trumpin sukujuuret ovat Saksassa ja Skotlannissa. Hänen äitinsä on skotlantilainen ja isänsä vanhemmat ovat saksalaisia. Donaldin saksalainen isoisä oli yritteliäs ja aikaansaapa mies. Hän mm. pyöritti bordelleja ja ravintoloita Klondikessa kultaryntäyksen aikoihin. Mutta teki hän paljon muutakin, esimerkiksi kiinteistökauppaa. Frederick Trump oli siis syntyjään saksalainen. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1885, mutta palasi Saksaan 1901 ja meni naimisiin seuraavana vuonna. Koska hän ei ollut suorittanut asepalvelusta, hänet käytännössä häädettiin takaisin Yhdysvaltoihin 1905. Että kiiti vaan siitäkin, Saksa! Vauhdikkaiden ja moninaisten käänteiden jälkeen Frederick Trump kuoli kotiinsa influenssaan eli espanjantautiin.
Poika Fred Trump oli myös yritteliäs persoona ja heti kun ikä sen salli, jatkoi vanhempiensa bisneksiä. Kerran hän sai aikaan niinkin paljon, että hän tuli pidätetyksi Ku Klux Klaanin festareilta. Toisen maailmansodan aikaan Fred teki pesäeroa saksalaisiin juuriinsa ja pyrki osoittamaan tukea juutalaisille. Tämä olikin välttämätönä liiketoimien kannalta. Rakensihan hänen yrityksensä kymmeniä tuhansia asuntoja sotatarviketyöläisille. Wikipedian mukaan yli 27 000 asuntoa pelkästään New Yorkiin! Pariin otteeseen hän joutui seisoskelemaan senaatin valiokunnan edessä syytettynä epäeettisistä toimintatavoista ja rasismista. Fred Trump eli pitkän ja vaiherikkaan elämän. Hän oli miljardööri. Hänellä oli viisi lasta, joista yhden nimi on Donald. Fred Trump oli työnarkomaani, eikä hän viettänyt paljon aikaa perheensä kanssa. Äiti taas oli huomionhakuinen marttyyri, jonka tapana oli tehdä kaikesta suurta draamaa. Donaldin pikkuveljen syntymän jälkeen, äiti sarastui, eikä lapset saaneet kaipaamaansa huomiota. Donaldin vanhemmasta veljestä tuli alkoholisti ja hän kuoli 1981.
Niin, Donald
Donald Trump on ollut öykkäri pienestä pitäen. Teininä hän sai potkut koulusta huonon käytöksen vuoksi. Koulukaverit ovat kertoneet, että Donald oli kiusaaja. Niinpä isä lähetti 13 vuotiaan pojan oppimaan kuria New York Military Academyyn. Se oli pojalle järkytys, joka on kuulemma heijastellut hänen loppuelämäänsä. Donaldin opettajien mukaan, hän oli manipuloivin oppilas, jonka he ovat koskaan tavanneet. Donald vaikuttaa siis jonkin sortin sosiopaatilta. Varsin klassiselta tapaukselta. Ehkä kannattaa jättää siis lapsensa vaille äidin huomaa, mikäli haluaa hänestä Yhdysvaltojen presidentin.
Isän kiinteistöbisnekseen poika pääsi mukaan jo varhain. Lopulta hän oli firman toimitusjohtaja. Ja 90-luvulla imperiumi oli vaikeuksissa, sillä oli miljardeittain velkaa, jopa lähemmäs kymmenen. Donald oli taannut niistä henkilökohtaisesti yhden. Sitten kun pankit penäsivät saataviaan, niin legendan mukaan Donald oli sanonut, että kuulostaa siltä, että teillä on ongelma, kuinka voin olla avuksi? Koska nämä tappiot olisivat käyneet pankeille hyvin kalliiksi, oli niiden pelastattava Trump.
Sillä omaisuudella, mitä Trumpilla on ollut hallussaan, hänen olisi pitänyt pärjätä paljon paremmin. Aivan tavallinen kaduntallaaja, jolla on rahaa normaaleissa rahastoissa, olisi voittanut Trumpin mennen tullen. Siis tuottoprosenteissa. 2000-luvulla, Trump on tienannut kiinteistösijoituksillaan 57 prosenttia vähemmän verraten sijoitettuun pääomaan kuin keskivertokiinteistösijoittaja.
Mutta vaikka hän on tehnyt konkursseja, hän on pudonnut aina jaloilleen. Jokuhan ne miljardit ja taas miljardit joutuu maksamaan. Luultavasti se on tavallinen, köyhä amerikkalainen. Se sama kaveri, joka äänestää häntä. Onpahan vähän kalliimpi viihdekanava.
Kaikkien aikojen Diili – Trump ihmemaassa
Diilin takana on Mark Burnett niminen tuottaja ja liikemies. Hän on myös Selviytyjät formaatin takana. Ollessaan tekemässä sitä ohjelmaa jossakin viidakossa, alkoi hän pohdiskella, josko tätä samaa voisi tehdä vähän mukavammissa olosuhteissa keskellä siviilisaatiota. Niin Selviytyjät siirtyi suurkaupunkiin ja syntyi Diili.
Se oli juuri Burnett, joka valitsi Diilin isännäksi Donald Trumpin. NBC-yhtiön markkinointitiimi loi sitten narratiivin, jonka mukaan Trump olisi menestyvä liikemies. Hänen konkursseistaan ja aiheuttamistaan valtavista tappioista ei puhuttu. Ja Trumpilla oli aikaa ohjelmaan, muiden yrittäessä pelastaa hänen taloutensa. Eihän oikeasti menestyvät johtajat olisi lähteneet formaattiin. Heillähän ei ole aikaa, kun on suuryritykset johdettavanaan. Eikä kukaan järkevästi ajatteleva johtaja palkkaisi sattumanvaraisia tosi-tv-ohjelmien voittajia yritystensä johtotehtäviin, kuten Diilissä piti käsikirjoituksen mukaan tehdä. Mutta eipä silti, ei se ollut oikeasti Trump, joka maksoi näiden voittajien palkat. Se oli NBC-televisioyhtiö.
Diilin käsikirjoituksessa Trumpista tehtiin siis menestynyt liikemies. Kuvastossa häneen liitettiin Trump Tower (pankkien omistuksessa), limusiinit, kaikki mikä kuvasti menestyneisyyttä. Hänet kuvattiin alhaalta päin, aina dramaattisen musiikin saattelemana. Trumpille käsikirjoitettiin sellainen elämä, jollaisen köyhä, kouluttamaton amerikkalainen kuvittelisi unelmissaan rikkailla ihmisillä olevan. Ja kouluttamattomalle punaniskakansalle formaatti upposi. He eivät erottaneet käsikirjoitettuja tapahtumia todellisuudesta.
”Haluan pyytää anteeksi Amerikalta. Autoin luomaan hirviön.” Miller – NBC-yhtiön markkinointijohtaja
Kun Trumpin kanssa työskennelleitä on haastatelut, ovat he kertoneet hänestä, että Trump on luonteenpiirteiltään varsin tyypillinen narsisti. Hän manipuloi ja on samalla itse harvinaisen helposti manipuloitavissa. Häntä pitää imarrella, josta ei saa millään tarpeekseen. Donald ei itse kestä oikeaa rehellistä arvostelua, vaan kostaa kaikille, jotka uskaltavat sellaista tehdä. Trump myös toistelee valheita niin kauan ja periksiantamattomasti, että vastapuoli lopulta uskoo ne todeksi. Siinä suhteessa hänestä tulee monella tavalla mieleen Steve Jobs, tosin ilman Jobsin älykkyyttä ja tietynlaista herkkävaistoisuutta.
“Thanks to Mark Burnett, we don’t have to watch reality shows anymore, because we’re living in one,”
Trump oli asia erikseen
Nykyinen presidentti ei ollut helppo tapaus Diilissäkään. Saapuessaan tilanteeseen, jossa oli aika antaa palautetta kilpailijoille ja kenties erottaa huonoiten menestynyt, ei Trump ollutkaan kovin hyvin selvillä, mitä kilpailussa oli itseasiassa tapahtunut. Joskus joku ehdokas loisti kilpailussa, mutta Trump erotti hänet hetken mielijohteesta. Tästä alkoi leikkaajien työ. Heidän oli seulottava satoja tunteja materiaalia, löytääkseen sellaisia pätkiä ehdokkaasta, jotka jotenkin perustelisivat Trumpin päätöksen. Kirjoitettiin vaihtoehtoista historiaa, aivan kuin parhaimmissakindiktatuureissa. Siis kuten tämän päivän Venäjällä… ja valitettavasti kuuleman mukaan myös Trumpin Yhdysvalloissa.
”Vaikka onnistuimme Diilin markkinoinnissa, teimme samalla myös peruuttamatonta vahinkoa luomalla valheellisen kuvan Trumpista menestyneenä johtajana. Kadun sitä syvästi. Kadun myös sitä, että en ole puhunut tästä aiemmin”, Miller
Diili esitti Trumpin ei limaisena huijarina, joka pyörii paikallisten mafiapomojen seurassa, vaan plutokraattina, jolla on moitteeton bisnesvaisto ja vertaansa vailla oleva varallisuus – titaanina, joka näytti aina nousevan helikoptereista tai astuvan limusiineihin.
”Useimmat meistä tiesivät, että hän oli feikki,” tuotantotiimistä kerrotaan.Trump oli tehnyt monta konkurssia, mutta me esitimme hänet bisnesnerona. Teimme hovinarrista kuninkaan. Me näimme rapistuvissa toimistoissa rikkinäisiä huonekaluja. Mutta me lavastimme paikat näyttämään uudelta ja loisteliaalta.
Trump alkoi rahastaa Diiliä välittömästi. Kun tuotantoryhmä alkoi etsiä itselleen toimitiloja, Trump käytti veto-oikeuttaan jokaiseen ehdotukseen. Lopputulemma oli, että heidän oli vuokrattava itselleen tilat Trump Towerista. Myös presidentti Trump toimii täysin häikäilemättömästi. Hän on mm. tehnyt Salaisesta palvelusta oman yhtiönsä asiakkaan! Kun Diilin tuotantotiimi yritti kalustaa toimitilansa, eivät paikalliset huonekalufirmat suostuneet yhteistyöhön, koska olivat tulleet aiemmin Trumpin kusettamiksi (ts. laskut maksamatta).
Jotkut näkivät savuverhon taakse
Suurin osa Diilin kilpailijoista ylisti Trumpin liikemiestaitoja. Mutta eivät kaikki. Ensimmäisellä tuotantokaudella mukana oli Kwame Jackson. Hänellä oli Harvardin MBA-tutkinto ja hän oli työskennellyt Goldman Sachsilla. Hän ei kaivannut Trumpin neuvoja, mutta julkisuus hänelle kelpasi. Jackson toivoi valtakunnallisesti televisioidun bisneskilpailun tarjoavan erinomaisen ponnahduslaudan hänen uralleen. Suuren investointipankin varainhoitajana työskenneelle Jacksonille Trumpin omaisuus ei tehnyt vaikutusta. Kun muut kilpailijat huokailivat Trumpin kauppataitojen tai ylevien makujen perään (Trumpin mauttomat kiinteistöt), oli Jackson lähinnä huvittunut.
Kuten aiemmin kirjoitin, on myös kirjailija Fran Lebowitz on joskus todennut, että Trump on “rahvaan mielikuva sikarikkaasta ihmisestä”. Kwame Jackson, joka oli nähnyt esiripun taakse, hämmästyi suunnattomasti, kuinka täydellisesti se sonta upposi ilmeisen medialukutaidottomaan amerikkalaiseen kansaan. Helikopterit, limusiinit, kullatut pesualtaat. Rahoitusmaailma tiesi, että koko juttu oli pelkkä vitsi. Mutta tänä päivänä kuulen aika harvan nauravan.
Kwame Jackson oli afroamerikkalainen. Trump sanoi kulisseissa, että hänellä ei ollut aikomustakaan antaa tuon mustan paskiaisen voittaa.
Se oli camp-huumoria, hei se oli vain huumoria!
Mutta kuten Trump ja muut diktaattorit hyvin tietävät, kun valhetta toistetaan riittävästi, se alkaa muuttua totuudeksi. Diilin piti olla vain parodia, camp-henkinen esitys, jossa Trump on mukamas vaurauden ruumiillistuma. Mutta kun se upposi kaikkine klumeruureineen. Tiedättehän sen tunteen, kun jaatte Facebookissa hyvän vitsin ja sitten se sukulaistäti tai kummisetä ei aivan tunnu ymmärtävän pointtia… Kertokaa se 90 miljoonalla väärinymmärtäjällä.
Diili oli hitti ja teki Trumpista valtavan julkkiksen. Kuuluisahan hän oli jo aiemmin, mutta ei tällä tasolla. Ihmiset alkoivat suhtautua häneen toisin. Sen hän tunnusti itsekin. Häntä oli ennen kohdeltu kummajaisena, eikä lainkaan vakavasti otettavana liikemiehenä. Hänhän oli hassannut isänsä omaisuuden. Mutta nyt feenix-lintu nousi tuhkasta. Trump oli jälleen pudonnut jaloilleen.
Tosi-tv ei ole nimestään huolimatta totta
Burnett ei pitänyt tosi-tv (reality) termistä. Eräässä vaiheessa hän kampanjoi uudelleen brändätäkseen realityn dramalityksi. Sekoitus draamaa ja totta. Miksi näin? Koska se olisi enemmän totuus tästä formaatista. Jokaista tuntia ruudussa näkyvää tosi-tv:tä varten, on kuvattu satoja tunteja aineistoa. Tosi-tv:n taika piilee editoinnissa – valtavasta aineistomäärästä seulotaan esiin ja kootaan mukaansatempaava tarina. Ammattilaiset tekevät todesta tarua, suoranaista legendaa.
Tosi-tv:hen kuuluu kilpailijoiden reaktioiden kuvaaminen. Otetaan esimerkiksi keskustelutilanne leirinuotion äärellä. Mikäli joku heistä sanoo jotakin erikoista (kuten toivotaan tapahtuvan), niin välittömästi leikataan johonkin kanssakilpailijaan ja näytetään hänen reaktionsa (silmien pyörittely, mulkaisu…). Paitsi, että on hyvin mahdollista, että se reaktio ei ole relevantti. Kysymys on vain editoinnista, reaktio on siirretty toisesta kohtaa keskustelua. Nämä reaktiokohtaukset, tuijottelut ovat tuttuja saippuaoopperoista. Kilpailijat tietysti tietävät, miten kannattaa reagoida, että saa ruutuaikaa. Täytyyhän sitä vähän filmata.
Diilin kuvaajat valitsivat aina Trumpiin nähden kuvakulman alhaalta. Trump hallitsi näkymää, kasvot raskaina ja irvistävinä, hiukset tummemmat kuin nykyään – uuden kolikon kuparinpunaisen sävyiset. Koreografia oli muotoiltu maksimaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Synkkä ja vaikuttava musiikki, lavastettu johtokunnan huone, jossa Trump päättäisi, kuka erotettaisiin. Tunnelma oli kuin Kummisetä elokuvasta. ”Te näette nyt, mitä vain hyvin harvat ihmiset ovat nähneet, vain presidentit ja kuninkaat,” Donald sanoi kilpailjoille saattaessaan heidät rokokoo-tyylisen huoneistonsa halki, kameroiden seuratessa tiiviisti ja kymmenien miljoonien ihmisten katsellessa kotiruuduiltaan (sitten lähetyspäivänä, lukemattomien editointituntien jälkeen).
Alunperin Burnett oli suunnitellut palkkaavansa eri isännän jokaiselle kaudelle. Mutta Trump pääsi rooliinsa mukaan paljon sujuvammin kuin kukaan olisi osannut arvata. Hän ei suostunut lukemaan käsikirjoitusta – kompuroi sanoissa ja lausui ne ihan väärin. Mutta kun hän puhui vapaasti, hän heitti juuri sellaista reipasta läppää, joka on tosi-tv:n suola. Yhdelle kilpailijalle hän tokaisi: ’Sam, sinä oot vähän niinku täys katastrofi. Älä ota ittees, mutta kaikki vihaa sinua.’ Tuottajilla oli usein vaikeuksia saada Trump kuulostamaan järkevältä, ja he leikkasivat pois sekavia lauseita ja sanallisia virheitä. Donald Trump itse luulee, ettei häntä tarvinnut koskaan editoida. Joka tapauksessa, hän oli kuin syntynyt formaattiin.
Tosi-tv-tuottajien täytyy yleensä liioitella persoonallisuuksia ja tapahtumia korostaakseen ristiriitoja ja luodakseen draamaa. Mutta Trumpia ei tarvinnut muuttaa. Hänestä sai irti materiaalia, jolla työskennellä.
Ja lopuksi. Se oli Trump, joka heitti lonkalta iskulauseen, josta Diili tuli tunnetuksi: ”Saat potkut.”
Tässä artikkelissa olen käyttänyt lähteinä mm. erästä New Yorkerin artikkelia ja Wikipediaa.
24.9. Lainaukset Iltalehdestä:
Trumpin puhe oli viimeisin esimerkki siitä, että paremmassa maailmassa hänen ei tulisi olla minkään maan johtaja. Amerikkalaistoimittaja John Harwood huomioi, kuinka eri tavalla ex-presidentti Joe Bidenia ja Trumpia käsitellään.
– Jos kuvittelet Joe Bidenin olleen edes huonoimpana päivänään kognitiivisen rappeutumisen osalta edes samassa galaksissa kuin seuraajansa, olet yhtä nolo kuin Trump itse, hän kirjoittaa Trumpin puheesta.
Yhdysvaltain suistumista autoritarismiin huolestuneena seuraava Garri Kasparov huomauttaa, ettei Trumpin puheissa ole mitään uutta. Ja juuri tämä on huolestuttavaa.
– Onko ironista vai yksinkertaisesti katastrofaalista, että ainoa syy, miksi tämä puhe ei ole välitön osoitus [Trumpin] mielenvikaisuudesta, on se, että hän puhuu näin joka päivä? hän kysyy kommentoidessaan Trumpin YK-puhetta.
Politiikan tutkija Marcel Dirsus toteaa Trumpin esityksestä, että tätä on vaikea kuvitella minkään muun maan johtoon.
– Jos hän olisi [jonkin toisen maan johtaja], hän olisi kansainvälinen hylkiö, Dirsus kirjoittaa sosiaalisessa mediassa.
Tutkijan mukaan tällä hetkellä maailman johtajat ovat pakotettuja teeskentelemään, etteivät ole tekemisissä ”täyden mielipuolen kanssa”. Tämän vuoksi kukaan ei enää nauranut Trumpille niin kuin hänen puheilleen naurettiin YK:n yleiskokouksessa vielä ensimmäisellä virkakaudella.
The Washington Postin kolumnisti Ishaan Tharoor kertoo saaneensa yhdeltä ulkomaalaiselta diplomaatilta ihmettelevän viestin siitä, eivätkö amerikkalaiset ymmärrä, kuinka nolo Trumpin puhe on.
Kyllä, osa ymmärtää. Moni katsoo Trumpin nolanneen ja häpäisseen Yhdysvallat. Mutta osa amerikkalaisista ei välitä. Ja suuri osa ei todennäköisesti edes tiedä, että Trump puhui YK:n yleiskokoukselle.
Mutta Trumpia ja tämän puhetta on ymmärrettävä tietyssä kontekstissa, joka ei ole YK:n yleiskokous. Trumpilla ei ole minkäänlaista tilannetajua, mikä nähtiin rasistiksi luonnehditun oikeistoaktivisti Charlie Kirkin muistotilaisuudessakin, jossa Trump katsoi sopivaksi muun muassa ennakoida ”isoa ilmoitustaan” autismista, puhua tuontitulleista ja Yhdysvaltain rikastumisesta sekä mainita, kuinka vihaa vastustajiaan.
Eikö ole erikoista millaiseen kuseen papparaiset koko maailmaa vievät? Eikö ole erikoista, että demokratian suurin uhka on massatyhmyys. Äänestäjillä ei ole kompetenssia äänestää.
Jälkikirjoitus
Joskus kirjoitin pitkän ja perusteellisen blogipostauksen siitä, miten Yhdysvaltojen kulttuuri on syntynyt. Miksi se on niin outo ja kaksinaismoralistinen. Postaus lähti liikenteeseen Sveitsin kantoneista, uskonlahkoista ja lakimiehistä. Kuinka amerikkalaiset pitävät menestystä merkkinä siitä, että on valittu. Valittu ajattelee vain itseään Herran nimeen. Eikä paljon muuta tarvitse ajatellakaan.
