Kesälomareissua ryydittää autossa soiva lasten suosima radiokanava. Soittolistan samat biisit päivästä toiseen. Kevyet pop-kappaleet, nuo korviin soimaan jäävät rallatukset. Ne ovat kuin meemien tarttuvia hokemia, pikkukivoja oivalluksia. Tulee mieleen, että tekoälylläkö nämä tehdään, on koukut ja jipot samanlaiset keskenänsä. Pop-kaavalla mennään eli biisin rakenne on: ABABCBB. A on säkeistö, B kertosäe ja C jokin soolo tai muuten eroava osuus. Niin sanottu taustanauha on simppeli ja jää minne pitääkin, eli taustalle. Biiseissä laulaa nuori mies tai nainen ja lauluosuudet ovat kevyitä ja juurikin ohuita. Ja ne on tehty sellaisiksi tarkoituksella. Monet laulajista ovat erittäin taitavia ja pystyisivät niin sanotusti parempaankin, mutta tämä on se, mitä haetaan juuri nyt. Kappaleiden kohderyhmä kun ovat nuoret ja lapset. Mutta valitettavasti biisit kuuluvat myös meidän varttuneillemmikin korvillekin ja jäävät sinne surisemaan kuin se radiokanavien massiivisesti mainostama kaalimato johonkin toiseen aukkoon.
Juuri nyt korvassani surisee Been biisi Viimeisiä sanoja. Tämä on näistä seitinohuista päiväkappaleista ehkä suosikkini. Beellä on hauska, nasaali ääni. Pidän biisin rakenteesta ja koukuista ja sanoista muutenkin. Eli tämä toimii vanhemmallekin kuulijalle. Vaimo sanoi, että Been kappaleet ovat kaikki vähän sellaisia valitusvirsiä. En ole kuullut kuin tämän yhden. Sanoissa on ihan oikein piikkiä kaiken maailman luusereille, jotka luulee olevansa Jumalan lahjoja vastakkaiselle sukupuolelle. Toiset vannovat rakkautta ja itkevät perään, eivät jätä rauhaan. Ei se ole mitään rakkautta jos toista vainoat. Se on sairautta. Aluksi en tiennyt, kuka on Bee, Behm tai Bess. Nyt minua on valistettu, että Behm on Miki Liukkonen vainaan ex-tyttöystävä. Mutta kuunnellaan nyt radiota. Googletan lopuksi taustatiedot esittäjistä.
Lapset hoilottavat radiossa soivan Gardenian tahtiin ymmärtämättä sanojen merkityksiä. No eipä siinä mitään. Aikuisetkin kommentoivat somessa milloin mitäkin, tajuamatta oikeasti aiheesta höykäsen pöläystä. Ilmastonmuutos, korona, you name it. Milloin on valemediaa tai ”ukin aikaankin oli helteitä” tyyppisiä aivopieruja. Se on vähän kuin 7-vuotias hoilottaa Gardeniaa. Sydäntä et saa, ydintä et tajua, aiheen monimutkaisuus on sulle liikaa.
Haloo Helsingin olen nähnyt keikallakin. Toistakymmentä vuotta sitten Ilosaarirockissa. Asiallista meinkiä.
Nelli Matulan Hitaammin hautaan sopii minulle temaattisesti. Olen tahkoa pyörittänyt ja huomannut, että ei se mitään toinna. On semisti luovuttanut olo ja toisaalta tämän onnen hyväksynyt riittävänä. Elektronisen musiikin tuottajana on hauska huomata, miten paljon sieltä on siirtynyt pop- musiikkiin elementtejä. Tässä taustanauha on miksattu vähän voimakkaammin esille.
Häitä pidellyt on hauska biisi. Vaimo valaisi, että artisti on se Robin, joka on ollut kentällä jo jonkin aikaa. Googlasin, että hänellä on hitti Frontside Ollie, jonka muistan nimenä hämärästi. Tässä biisissä taustanauha on ohuena taustalla. Siellä on klassista viulua säestyksessä.
No nyt tulee se kolmas B eli Bess. Biisi on Kaistaa ja hiiala hiiala hopsansaa, räppiosuudet höpisee Käärijä. Sain häntä kuulla tarpeekseni pojan soittaessa sitä Euroviisu-räimettä melkein looppina. Tällaiset autoilubiisit sopivat radioon kuin nenä päähän. Luonnolisesti, radiota kuunnellaan eniten autossa.
Sitten tulee Mirella ja Timanttei ja oho, se meni jo. En kerinnyt mukaan kun kirjoittelin tuota edellistä vasta. Mirella näkyy olevan suomenruotsalaistaustainen. Valtavasti hänestä asiaa Wikipediassa. Huomaa, että en seuraa somettimia, enkä normaalisti kuuntele pop-kanavia. Artisti on ollut paljon esillä ja monessa mukana, mutta en ole hänestä koskaan kuullutkaan. Olen tässä aiheessa yhtä sivistymätön kuin SHRTY Suomen kartasta ja maantieteestä.
Mennään nääs aasinsiltaa pitkin Sirkukseen. Sehän on pop-biisi ja esittäjä äsken parjattu SHRTY. Yhteen aikaan mm. elektronisessa musiikissa oli paljon juuri näitä nimilyhenteitä. Ja itseasiassa noita brändättiin myös yrityspuolella. Tässä Sirkus-biisissä on vokaaliosuuksissa paljon tarkoituksellista autotunettamista. Kappaleen sanoista tulee mieleen sarjakuvalehti Tintti Kuun kamaralla. Kapteeni Haddock loukkaa Dupontia ja Dupondia sanomalla, että Kuussa olevassa sirkuksessa tarvitaan pellejä ja etsiväkaksikolle on siellä työpaikka. Pitkän tovin jälkeen parivaljakko ymmärtää tulleensa loukatuksi ja vaatii anteeksipyyntöä. Haddock Tintin taivuttelun jälkeen sanookin, että hyvä on. Kuussa ei ole sirkusta, joten ei sinne tarvita pellejäkään. Näin ollen etsiville ei ole siellä töitä. Hetken pohdittuaan Dupont ja Dupond hyväksyvät anteeksipyynnön ja halailevat kyynelehtien Haddockia.
Ajelimme kesällä Juuan halki ja siellä sattui olemaan jokin tapahtuma, jossa esiintymässä oli tämä SHRTY. Tapahtuma oli koulun piha-alueella ja lapset jäivät leikkimään liikunta-alueella. Siinä sivussa kuuntelimme artistin esiintymistä. Noustessaan lavalle, SHRTY toitotti, että hänellä ei ole hajuakaan missä on ja mikä on tämä Juuka niminen kaupunki. Minua se ärsytti. Ei pitäisi heti lavalle noustessaan kuuluttaa omaa sivistymättömyyttään. Ennemminkin kannattaisi keikkamatkalla selata jotakin muuta kuin Tiktokkia. Mutta ihan kiva biisi, tykkään.
Loppukateetiksi sanoisin, että kehitys kehittyy ja biisien tekeminen helpottuu. Se, että pääset artistina esille, vaatii melkoisen selviytymiskamppailun. Joka päivä suolletaan äärettömästi biisejä verkkoon. Toiset klikkaillaan tekoälyllä huvikseen ja hyvä tulee. Sitten on oikeasti lahjakkaita virtuooseja, jotka eivät koskaan pääse esille. Algoritmit nostavat toisen framille, toisen hautaavat suohon. Kun kaikki globaalia, myös media keskittyy harvojen ja valittujen käsiin. He voivat nostaa esille omia suosikkejaan. Mutta… , minä otan tuosta yhden keskeneräisen kirjan ja alan lukea. Kirjailija on sieltä Juuasta, Heikki Turunen. Onkohan hän koskaan kuullut SHRTY:sta?
