Hyvän deejiin on osattava lukea yleisöä. Millaista musiikkia soittaa ja miten ”johdatella” tunnelmaa tai vastaavasti reagoitava fiiliksiin. Mutta deejiin työ on paljon muutakin. Ajatellaanpa, että paikalle on tullut 25 000 ihmistä katsomaan, kun sinä painat nappia. Sillä sitähän deejiit tekevät, ne painavat nappia. Kaikki muu hoituu itsestään, musiikki tulee muistitikulta. Vai olenko ymmärtänyt jotakin väärin?
Deejiillä, suomeksi tiskijukalla (sarjassamme suora suomennus disc jockeysta) on nykyään
edessään omituinen laite, jossa on paljon nappeja. Ei ole enää levareita. Toimeenkuva on siis muuttunut. Katsoessani laitteen kuvaa, on siinä pikaisesti laskien melkein 90 nappia ja säädintä, sekä kaksi levysoittimen näköistä kiekkoa, joissa saattaa olla lisää säätöjä. En lähtisi operoimaan moista härveliä 25 tuhannen ihmisen eteen ilman pitkällistä kokemusta. Lisäksi deejiillä saattaa olla useampikin tietokone ja taustalla jättimäisiä videoruutuja, joiden näyttöjen kanssa kaiken on tapahduttava synkronissa. Niitäkin laitteita on hallittava. Miten hoidat kaikkea tuota ja samalla luet yleisöä sekä olet niin sanotusti läsnä? Kontaktoit heitä, bailaat, olet viihdyttävä, reagoit?
Lähestytäänpä ensin teknistä puolta. Tiskijukka soittaa kappaleita, joita hän yhdistelee toisiinsa. Tekee ns. siirtymiä. Siihen hänellä on erilaisia keinoja. Hän käyttää efektejä ja miksaa, luuppaa, muuttaa taajuksia ja synkkaa rytmejä. Hän saattaa laittaa edellisen biisin luuppiin, eli se toistaa jotakin kahdeksan tahdin kuviota. Kytkee seuraavan biisin sopivaan, valitsemaansa luuppiin. Täytyy luonnollisesti löytää keskenään sopivat kohdat, ettei ole fillejä tai lautasia räiskymässä. Keskittymisen on oltava huippua. Yleisö tanssii toisen biisin tahtiin, mutta sinun on jo voitava kuunnella seuraavia kappaleita ja suunniteltava transitioita. Laittaa tulevasta biisistä diskantit päälle, sammuttaa ne nykyisestä. Käyttää jotakin efektiä, vaihtaa bassot, keskiäänet jne.. Sitten ollaankin seuraavassa biisissä tavallaan huomaamatta. Joissakin siirtymissä on tärkeää, että kappaleet ovat keskenään (tempon lisäksi) sopivissa sävellajeissa. Mistäs sen sitten saa selville? Siihenkin on olemassa appeja. Harmoniseen miksaamiseen. Sävellajien lisäksi taulukoista käy selville ns. kappaleen energiataso. Fiilikseen perustuvan luokituksen täytyy tullatiskijukilta itseltään. Mixed in key analysoi koko musiikkikirjaston ja rakentaa niistä tietokannan, jossa näkyvät biisien tiedot, kuten sävellaji, tempo ja energiataso. Deejiillä on käytettävissä samplekirjastoja, biiseistä erilaisia versioita, efektiraitoja jne.. joita hän voi muokata ja yhdistellä lennossa sopimaan kulloisenkiin keikkaan ja tunnelmaan. Tiskijukalla on oltava taito lukea yleisöä. Rakennettava tunnelmaa. Nyt hidastellaan ja kohta laitetaan porukka pomppimaan. EDM:ssä on droppeja ja breakdowneja. Rakennuspalikoita hyvään fiilikseen. Sitten ovat tietysti videoruudut. Mitä niillä pyörii, ovatko ne omaa tuotantoasi? Joka biisille omansalainen videoteos, millainen niiden synkronnointi on musiikkiin nähden.
Kuinka vaikeaa se on?
Perus-dj hommat oppii kuka tahansa parin päivän harjoittelulla. Et opi soittamaan kitaraa siinä ajassa. Tiskijukkia on erilaisia. Toiset soittavat musiikkia lähipubeissa. Toiset ovat festaritasoa, jolloin viihdyttävyyden ja toteutuksen on oltava eri levelillä. Huippu-deejiit ovat yleensä artisteja, jotka tekevät itse musiikkia. Ja se on se taito, josta periaatteessa maksetaan. Musiikintekeminen on vaikeaa, alkuun pääsee helposti ja biisin ulos nopeasti. Mutta oikeasti oppimiseen menee vuosikausia, noin viisi vuotta vähintäänkin. Se on kuitenkin loputon suo, valmis et ole ikinä. Ja kilpailu on järkyttävän kovaa.
Ajatellaanpa esimerkiksi Above & Beyondia. Lavalla on kolme deejiitä. He ovat kaikki muusikoita. Yksi on käynyt Sibelius Akatemian ja Westminsterin Yliopiston. Toiset ovat myös korkeakoulun käyneitä ja soittaneet esim. rock-bändeissä. He tekevät loistavaa musiikkia, joissa on mukana huippumuusikoita ja vokalisteja. Toisinaan he vetävät ns. unplugged-kiertueita pienten sinfroniaorkesterikokoonpanojen kanssa, joissa myös itse soittavat eri instrumentteja. He ovat suunnitelleet kaiken showssa näkyvän. Videotaiteen, logot, brändin, rakentaneet pienen imperiumin, joka ympärille on synytynyt lämminhenkinen fanikulttuuri. Heillä on sata artistia rosterissaan. On monia
deejiitä, joita en lähtisi katsomaan, mutta tämän poppoon haluaisin nähdä.
Bändi on aina bändi. Deejii on eri asia. Kun menen Nighwishin keikalle, tiedän näkeväni
huippumuusikoita esittämässä huippubiisejä ja erään maailman parhaista vokalisteista. Ei
yksikään deejii voi lyödä sitä. Mutta kun asioiden ja kokemusten eron tietää, sen hyväksyy.
Deejiit tekevät biiseistä myös omia versioitaan, joita soittavat vain keikoillaan. He ovat rakentaneet kirjastoja, joissa ovat erotelleet instrumentteja ja vokaaleita / osioita eri biiseistä ja yhdistelevät niitä harmonioiden ja tempojen mukaan lennossa.
