Turkulainen torpparin suurperheen tytär Hurme esiityi kuudessatoista kotimaisessa elokuvassa, jonka lisäksi myös Turun Työväen teatterissa. Hän oli lähtöisin taloudellisesti varsin vaatimattomista oloista. Kirsti oli torpan tyttö lukuisten sisarusten keskeltä, mutta koti oli kultturelli. Molemmat vanhemmat kuuluivat harrastajateatteri Tarmon kaartiin ja isosisko tuli näyttelemään myös Turun Työväen teatterissa.
Kirstin ura alkoi Työväen teatterin avustajana ja tanssijana. Perinteisessä harrastelijanäyttelijöiden kevätnäytöksessä Hurme sai sitten ensimmäisen puheroolinsa. Näytelmän nimi Vinosilmä-Viku ja Ontuva-Leena ei ehkä menisi läpi tänä päivänä. Hurme myös pääsi sijaistamaan tulevaa kolleegaansa ja ystäväänsä Emma Väänästä Sodoma ja Gomorra operettiin. Hän suoriuitui tuosta tehtävästään niin hyvin, että pääsi jo kuukausipalkkaiseksi näyttelijäksi.
”Näyttelijöistä on ykkösenä Kirsti Hurme, suomalainen Viviane Romance, täynnä niin verevää temperamenttia, ettei sellaista paljon ole ennen suomalaisessa elokuvassa nähty.”
Väänäsen lisäksi Hurme oli myös Valentin Vaalan, Raakel Linnanheimon ja Lea Joutsenon hyvä ystävä. Usein he järjestivätkin illanistujaisia Vaalan kotona. Päivällä saatettiin käydä ravintolassa oluella tai Ekbergissä kahvilla. Illanviettopaikkoja olivat mm. Klaus Kurki ja Bulevardia. Tuolloin seuraan saattoi liittyä myös Pimpula, Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja ja Jussi-patsaan luoja Paula Talaskivi. Itseasiassa Talaskiven ja Hurmeen kanssa Valentin Vaala oli viettämässä myös viimeistä iltaansa ravintola Bulevardiassa vuonna 1976. Koko ikänsä tupakoinut Vaala kuoli seuraavana yönä sydänkohtaukseen, joka oli oireillut ja pitkin iltaa käsien puutumisena ja rintakipuna.
Ensimmäisen roolinsa elokuvissa Hurme näytteli monilahjakkuus Kalle Kaarnan (Naimissa Karin Viitainojan kanssa, joka kirjoitti mm. Katariinan ja Munkkiniemen kreivin yms.) elokuvassa Tukkijoella. Paria vuotta möyhemmin kaivattiin juonittelevan piian rooliin sopivan syntistä näyttelijää ja siihen suositeltiin Kirsti Hurmetta.
”Turo Kartto -vainaja oli silloin maininnut hänelle, että Turusta löytyy takuulla tarpeeksi syntinen. Se olin tietysti minä,” Hurme kertoi Veikko Itkoselle 1944.
Tuo rooli teki Hurmeesta tähden, jota verrattiin ranskalaiseen, femme fatale -rooleista tunnettuun Viviane Romanceen. Vuonna 1941 Kirsti Hurme näytteli naispääosaa Valentin Vaalan melodraamassa Antreas ja syntinen Jolanda.
Olen hyvin innostunut tähän tulkittavaani, sillä sen ytimenä ja henkenä on elävä, todellinen ihminen, ja sellainen tehtävä kiinnostaa minua eniten,” Hurme kertoi Elokuva-Aitalle 1940. ”Syntiset naiset ja vampit näyttävät muuten olevan kohtaloni, mutta kuten jo mainitsin, löydän heissä aina ihmisen, ja se on minulle pääasia.”
Hurme oli noussut elokuvanäyttelijöiden eturiviin. Lahjojensa lisäksi hän sai kiitosta puhtaasti ulkonäöstään ja eroottisuudestaan. ”Hän käyttää älyään pystyen vaativaan luonnekuvaukseen menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin, johon Jolandan osassa olisi hyvät mahdollisuudet.”
Mielestäni hänen the roolinsa oli ehdottomasti Hella Wuolijoki -filmatisoinnissa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä, Malviinan, maatilan meijerskan osa. Malviina rakastaa Tauno Palon esittämää nuorta isäntää tai vielä enemmän toisinpäin. Nuori isäntä mouruaa meijerskan perään ja saa taas kerran haluamansa. Niskavuoren vanha emäntä ei hyväksy raskaana olevaa Malviinaa poikansa vaimoksi, joten mies avioituu rikkaan talon Loviisan (Emma Väänänen) kanssa.
”Minulle se oli empimättä mieluisin osani, ei vähiten ohjaajan ja vastanäyttelijöiden ansioista. Ja vaikka Malviina olikin tumma ja uhkea karjakkotyyppi, hän ei suinkaan ollut mikään turhanpäiväinen vamppi, vaan rakastava nainen, joka jätti kaiken olosuhteiden pakosta.”
Hänen viimeinen elokuvansa oli ”Olet mennyt minun vereeni” vuonna 1956. Hurme oli mennyt naimisiin rikkaan liikemiehen kanssa ja vetäytyi julkisuudesta. Hän ei enää halunnut näytellä, koska oli löytänyt itselleen elättäjän.
